How's it going

All good here!

Kolmas päivä täällä menossa. Tähän heti alkuun sanon, että nyt olen vielä ehtinyt kirjoitella suht tiheään tahtiin tänne, koska mulla ei ole vielä arki päässyt ihan kunnolla vauhtiin täällä. Huomenna kuitenkin alkaa koulu, saan toivottavasti kavereita ja läksyjäkin varmaan, joten arjesta tulee rutinoituneempaa ja kiireisempää. 

Oon viettänyt viimepäivät tutkien Orangea tämän mun counselorin kanssa. Hän on aivan ihana vähän vanhempi nainen ja sellainen luottohenkilö mulle täällä. Jos sattuisi esimerkiksi tulemaan ongelmia isäntäperheen tai minkään muun kanssa, puhun siitä hänelle. Hänellä on maailman suloisin pieni koira, Chelsea, joka oli myös meidän mukanamme eilen Orangea kiertämässä.

Käytiin eilen etsimässä kenguruita läheiseltä golfkentältä, mutta huonolla menestyksellä. Kuulemma kyseinen paikka on yleensä ihan täynnä kenguruita, mutta eilen siellä ei sitten ollut yhtään. Tästä lannistumatta jatkettiin sitten järvelle nimeltä Lake Canobolas. Käveltiin järven (joka on muuten tosi pieni verrattuna Suomen järviin) ympäri ja nähtiin paljon lintuja. Täällä on tosi paljon sellaisia vaaleanpunaisia papukaijoja! Muutenkin luonto on täällä tosi erilaista kuin Suomessa. Nähtiin myös eukalyptuspuita ja monia viiniviljelmiä ja hedelmätarhoja.

Järveltä suunnattiin kohti vuorta nimeltä Mount Canobolas. Siellä oli ollut hetki sitten iso metsäpalo, joten suuri osa puista oli aivan mustia ja palaneita. Täällä on ollut pitkään todella kuivaa, joten metsäpalojen riski ja vedenpuute etenkin maanviljelijöillä on suurta. Nämä odottaa sadetta, jotta tähän ongelmaan saataisiin helpotusta. Vuorelta oli metsäpalosta huolimatta huikeat näkymät, vaikka tie aivan vuoren huipulle olikin suljettu jostain syystä.

Käytiin yhdessä lounaalla counselorini Jillin ja hänen tyttärensä kanssa. Syötiin jossakin paikallista luomuruokaa suosivassa paikassa, ja ruoka oli kyllä hyvää. Mulle näytettiin myös, missä he tekevät juustoa ja olutta. Tästä jatkettiin vielä paikkaan nimeltä Heifer Station, jonne Jill vei mut katsomaan eläimiä! Siellä oli vaikka mitä, mutta lemppareiksi nousivat pieni poni Tilly, karvalehmät, pieni musta possu ja ihana koira Kiara. Ja vielä lauma kenguruita, jonka bongasin autosta! Ekat kengurutkin (elävät sellaiset) siis nyt nähty! Mulla ei valitettavasti ole melkein yhtään kuvia koko päivältä, mutta mulle vähän lupailtiin että pääsen kyllä kaikialle vielä uudestaan. Ja varmasti pääsenkin, onhan tässä aikaa.

Mount Canobolas

Tänään, 25.7. käväistiin ensin hostisän kanssa ruokakaupassa hakemassa mulle aamupalaa ja muuta ruokaa, josta tykkään. Sitten käytiin jossakin Orangen kymmenistä kahviloista, jossa tuolla hostisällä on tuttuja. Sieltä suunnattiin mun tulevalle koululle hoitamaan jotakin paperiasioita, joista mulla ei kyllä oikein ole mitään tietoa. Sillä aikaa kun mun asioita järjesteltiin, mun kanssa samanikäinen tyttö nimeltä Kendra esitteli mulle vähän koulun paikkoja. Koulu on aika iso, n. 1000 oppilaan koulu. Menen vuosiluokalle 11, joka on toisteksi ylin luokka tuossa koulussa. Kendra oli itse rotaryvaihdossa Tanskassa viime vuonna ja hän tulee muutaman kuukauden päästä olemaan myös hostsiskoni!

Koululta sain vihdoin myös koulupuvun!! Ilmeisesti koulupuvun kanssa ei olla tuolla niin tarkkoja kuin jossakin muualla, esimerkiksi jotkin mustat housut, mustat kengät ja koulun paita ja solmio hyväksytään ilman muuta. Tai näin Kendra ainakin sanoi, katsotaan miten mun käy... Hiusten ja meikin kanssa ei myöskään ole mitään suuria rajoituksia joista minulle olisi kerrottu, mutta taitavat arvostaa luonnollisuutta. Koulu alkaa mulla siis huomenna! Vielä en tiedä, mitä tulen opiskelemaan, katsotaan se ilmeisesti huomenna aamulla jonkun kanssa koululla.

OHS (orange high school) logoa ja ensimmäistä kertaa ikinä solmimani kravatti! Muutaman yrityksen jälkeen onnistui

Koulupuku koko komeudessaan: kauluspaita, solmio, neulepaita, pitkä (talvi)hame. Kesällä hame on lyhyempi.

Koululla käynnin jälkeen menin vielä Jillin kanssa metsästämään jonkinlaista ruisleipää ja salmiakkia. Ihme kyllä, löydettiin jotakin hollantilaista salmiakkia (maistui lakritsilta, mutta ihan hyvää silti) ja hollantilaista ruisleipää, joka yllättäen maistuu aikalailla oikealta ruisleivältä! Jill on kotoisin Etelä-Afrikasta, joten hän osti mulle maistiaisiksi jotakin sielläpäin suosittua kuivattua lihaa, joka oli yllättävän hyvää! Kävin myös Jillin luona syömässä lounasta, juomassa teetä ja rapsuttelemassa Chelseaa. 

Meistä taitaa olla tulossa aika hyvät kaverit!

hän myös tykkää ihan hirveästi matkustaa autossa

Huomenna koittaa siis ensimmäinen koulupäivä ja arki lähtee siitä sitten toivottavasti sujumaan! Päivä päivältä muuttuu helpommaksi täällä eläminen. (Vaikka aina kohtaakin uusia vaikeuksia, esimerkiksi äsken tuolla mun huoneen lattialla vilahti isohko hämähäkki... Pitänee oppia elämään tällaisten villipetojen kanssa?)