Safari part 1

Jo yli kuukausi sitten alkoi yksi suurimmista seikkailuistani täällä Ausseissa ja nyt vihdoin ehdin kertoa pienen pintaraapaisun siitä!

11/5
Reissu alkoi siis Sydneystä, jossa ensin odottelin lentokentällä muiden saapumista muutaman tunnin ajan (lensin ainoana Orangesta, joten lentoni oli perillä paljon aikaisemmin kuin kaikki muut). Lopulta saatiin koko porukka kasaan ja raahattiin painavat laukkumme Sydneyn katuja ja julkisia pitkin kahden seuraavan yön majoitukseen, joka oli tosi hyvällä sijainnilla ihan oopperatalon ja Harbour Bridgen kulmilla.

Ensimmäinen ilta kului lähinnä toisiimme tutustuen (meitä oli yhteensä 27 vaihtaria, joista tunsin ennestään 6, joten oli monta uutta tyyppiä). Käytiin myös kävelemässä Circular Quaylla katsomassa siltaa sekä oopperataloa iltavalaistuksissaan.

Ensimmäinen monista tulevista ryhmäkuvista!


Berta (Espanja), Selma (Norja) 

Melanie (Itävalta)

Tsumiki (Japani)

Rakas belgialainen Clara






12/5
Seuraava päivä kuluikin sitten Sydneyä kierrellen. Käveltiin aamulla Harbour Bridgen yli, jonka toisella puolella kuvattiin Luna Parkin (vähän karmiva) portti, josta otettiin lautta kohti Manlya. Manlyssa kuljettiin muutamat näköalapolut, ennen kuin hypättiin bussiin kohti Bondi Beachia. Bondilla saatiin vapaasti etsiä lounasta ja kuluttaa pari tuntia. Me käytiin muun muassa jätskillä ja kiertämässä matkamuistomyymälöitä, turistitouhua..!

lievästi karmiva tuo portti. Iltavalaistuksessa sen silmät loistaa, se on vielä kamalampi




Suomen edustus! Lina <3

suomalaiset sekä Dom (Taiwan)


Marien (Ranska) kanssa jätskeillä

Löydettiin Selman kanssa uudet lasit matkamuistokaupasta (jäi sinne kuitenkin lopulta)




Bondilta palattiin Sydneyn keskustaan, josta saatiin jälleen lähteä omille teillemme. Minä ja muutama muu tyttö päätettiin ensin istua alas erääseen kahvilaan, jonka jälkeen hypättiin lauttaan, joka vei meidät Darling Harbourille. Siellä hetken pyörittyämme käveltiin Chinatowniin, josta löydettiin illallista. Palattiin lautalla "kotisatamaan" ja suunnattiin takaisin hostellille lepäämään.



Tästä lähti äidille äitienpäiväonnittelukuva

Chinatown

13/5
Seuraavana aamuna kohdattiin ensimmäinen aikainen herätys. Puoliunessa raahauduttiin ulos hostellista ja hypättiin ensimmäistä kertaa seuraavan kolmen viikon aikana erittäin tutuksi tulleeseen bussiin. Tavattiin ensimmäistä kertaa meidän ihan paras bussikuski Tim sekä upea safarikokki Tracy.
Matkan jatkuessa Melbourneen taidettiin lähes kaikki nukahtaa uudelleen, sen verran vähäisiksi oli jääneet yöunet nimittäin..

Bongatkaa minut!! Vinkki: puoliunessa


Saavuttiin Melbourneen illalla hieman suunniteltua myöhemmin, joten saatiin pystyttää teltat ensimmäistä kertaa pimeässä. Kaikki telttaparit saivat onneksi telttansa pystyyn, joten ei kenenkään (vielä) tarvinnut nukkua taivasalla.

Korttia pelaamassa


14/5
Seuraava päivä saatiin aikalailla vapaasti kierrellä Melbournea. Käytiin muun muassa muutamalla vintage kirpparilla sekä Hosier Lanella katutaidetta katselemassa ja syötiin lounasta suloisessa pienessä bagel kahvilassa.

Melbourne

Hosier Lane

Hosier Lane


15/5
Seuraavana aamuna lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Warrnambool nimistä kaupunkia. Matkalla pysähdyttiin kuitenkin ihmettelemässä The Twelve Apostles nimistä luonnonnähtävyyttä. Nimi on hämäävä, sillä oikeasti noita kiviä on jäljellä enää kahdeksan eroosiosta johtuen. Paikka oli silti aivan uskomattoman kaunis. Käveltiin (ja juostiin takaisin kun meinasi tulla kiire takaisin bussin kyytiin) sveitsiläisen Vivin sekä ranskalaisen Theon kanssa myös pikaisesti alas jollekin kauniille rannalle, jossa näkymät oli myös henkeäsalpaavat.

Illalla Warrnambooliin saavuttuamme pystytettiin taas teltat. Illalla meillä oli ohjelmassa laser/valoshow läheisessä teemapuistossa, joka kertoi alueen historiasta.

Minä, Vivi (Sveitsi), Didi (Italia) ja Selma




Vivi <3




Theon kanssa

Tuolta alas kiirehtiessä meinasi kengät kastua, kun vesi alkoi nousta







Saatiin sade niskaan




16/5
Seuraavana aamuna matka jatkui suuntana Adelaide. Päivä kului aikalailla bussissa istuen ja matkaa tehden. Pysähdyttiin matkan varrella kuitenkin tällaisella sinkholella (doliini taitaa olla suomeksi), jossa bongattiin opossumi. Pysähdyttiin myös jossakin pienessä kauppakeskuksessa, josta kaikki halukkaat saivat ostaa itselleen viltin, kun oli ollut vähän valituksia siitä, miten on kylmä. Hankinpa minäkin sitten viltin ja kyllä kannatti!

Saavuttiin Adelaideen illalla ja laitettiin jälleen leiri pystyyn. Ilta otettiin rennosti leirintäalueella jutellen ja oleskellen. Tehtiin Vivin kanssa myös pieni yöllinen seikkailu läheiselle rannalle, jossa käveltiin ja juteltiin jonkun aikaa.

17/5
Seuraavana aamuna meillä piti olla ensin vapaa-aikaa Adelaidessa, mutta jostakin aikataulusyistä meille ei tätä mahdollisuutta lopulta annettu, vaan jatkettiin suoraan matkaa kohti pohjoista ja seuraavan yön kohdettamme, Woomeraa. Matkalla tehtiin pari pysähdystä, muun muassa Port Germeinissä, jossa nähtiin delfiinejä luonnossa!! Olin siitä tosi innoissani, koska se oli yksi sellaisista asioista, jota halusin nähdä vuoden aikana. Kävi siis hyvä tuuri, että tuolla oli pari uiskentelemassa. Pysähdyttiin myös Port Augustassa lounaalle.

Illalla saavuttiin Woomeraan, jossa ei tällä kertaa pystytettykään telttoja, vaan nukuttiin lähes kaikki tähtitaivaan alla! Nukuttiin kaikki tytöt ihan kylki kyljessä, joten ei edes tullut kylmä yön aikana. Woomerassa ei ollutkaan paljon nähtävää, kun alettiin jo olla outback Australiassa.

Port Germeinissä käveltiin tämän pitkän laiturin päähän (reilu 1km), jossa sitten nähtiin delfiinit




Bussissa



Saavuttiin Woomeraan auringon laskiessa

Tähtiyöhön valmistautumista

Tämän otti toinen valvojistamme, Bevan, ennen kuin herätti meidät


18/5
Tähtien alla nukkumisen jälkeen hypättiin jälleen bussiin ja matka sai jatkua. Ennen kuin päästiin illan kohteeseen Coober Pedyyn, pysähdyttiin matkan varrella olevalle Lake Hart suolajärvelle. Se oli siis iso 'järvi', jossa oli suolaa horisonttiin asti. Paikka oli aika vaikuttava. Vähän kuin olisi ollut lumen ympäröimänä, kun valkoista oli kaikkialla.

Lake Hart



Svenja (Saksa)



Oli hiiieman tuulista




Lopulta saavuttiin iltapäivällä Coober Pedy nimiseen pikkuiseen kaupunkiin. Ensin ajoimme Breakaways nimiselle näköalapaikalle, jossa ihasteltiin vaikuttavia kallioita ja aavikkoa niiden ympärillä. Tuolla on kuulemma kuvattu monia elokuvia, kuten esimerkiksi Mad Max.
Sieltä palattiin takaisin Coober Pedyyn, jossa meille annettiin pieni esittelykierros kaupungista. Käytiin muun muassa maanalaisessa kirkossa. Coober Pedyssa moni kirjaimellisesti asuu maan alla, sillä kesäisin lämpötilat kohoaa jopa 50 asteen pintaan, jolloin maan päällä olisi liian tukalat oltavat.
Päästiin myös käymään opaalikaivoksessa. Coober Pedyn sanotaan olevan maailman opaalipääkaupunki.
Illalla käytiin vielä pizzalla (italialainen Didi ei tosin kuulemma kutsuisi sitä pizzaksi, ei tehnyt suurta vaikutusta), jonka jälkeen palattiin yön majoitukseen. Nukuttiin maanalaisessa hostellissa!

Tässä oltiin lounastauolla jossakin tien vieressä keskellä ei mitään (Alea, Pauline, Dom)


Kohteessa!

Outback

Breakaways





19/5
Coober Pedystä matka jatkui lähemmäs Australian keskustaa, kohteena Kings Canyon. Sinne ajettiin jälleen muutama tunti. Päästiin leirintäalueelle iltapäivällä ja meillä oli sitten aikaa touhuta siellä mitä kukin halusi. Kun istuttiin iltanuotiolla ja paistettiin vaahtokarkkeja, muutama dingo kävi ihan parin metrin päässä ihmettelemässä meitä.
Suunnitelmana oli myös jälleen nukkua tähtien alla, sillä taivas näytti kirkkaalta, eikä Kings Canyonilla kuulemma oikein koskaan sada. Jätettiin siis teltat pystyttämättä. No, oltiin siinä sitten juuri käymässä nukkumaan, kun taivas aukesi ja vettä tuli niskaan ihan kunnolla. Sitten juostiin ja huudettiin, kun paniikissa kiidätettiin tavaroita katoksen alle suojaan. Kun kaikki tavarat saatiin sateensuojaan (enemmän tai vähemmän sateelta säästyneinä), alkoi kaikkia vähän huvittaa ja tästä syntyi hauska muisto. Leirintäalueen henkilökunnasta tuli joku tarjoamaan meille paikkaa jossakin vajassa, johon suurin osa siirtyi nukkumaan katon alle ja seinien sisään. Minä ja muutama muu päätetiin kuitenkin jäädä katoksen alle, kun oltiin saatu patjat ja makuupussit jo järjesteltyä. Ja nukuttiin muuten oikeasti tosi hyvin! Selvittiin yöstä, ei dingot syöneet eikä sade haitannut katoksen alla.

Pysähdyttiin aamulla katsomaan auringonnousua

Didi <3

Ei ollut paljon ruuhkaa tuolla tiellä... Yksi rekka taisi ajaa ohi


Aurinko nousi toisella puolen tietä, kun toisella puolella oli vielä kuu taivaalla

Alea ja meidän vakioposeeraus

Welcome to the Northern Territory

Tällä tavoin yritin suojautua kärpäsiltä, kun en omistanut kärpäsverkkoa

Alea ja Svenja

Iltanuotiolla

20/5
Seuraavana aamuna pakattiin tavarat bussiin ennen auringonnousua ja ajettiin itse Kings Canyonille. Siellä lähdettiin vaellusreitille, joka alkoi isohkolla kiipeämisellä. Huipulle päästyämme saatiin ihastella auringonnousua. Tämä vaellus Kings Canyonilla oli varmaan yksi mun lempijutuista koko safarilla. Maisemat ja ympäristö oli niin kauniita ja oli kiva liikkua! Ainoa miinus tuolla (ja koko keski-Australiassa) oli kärpäset, jotka oli ihan kokoajan kimpussa.

Kings Canyon


Kiinnittäkää toki huomiota mun ja Vivin värieroon! Toiset ruskettuu, toiset ei...

Meidän ihana leirikokki Tracy teki tämän kävelyn meidän kanssa, eikä hän ole kuulemma koskaan ennen nähnyt vettä Kings Canyonilla, vaikka on vaeltanut saman reitin monta kertaa aiemminkin. Oltiin siis aika onnekkaita!

Noah (Ruotsi) esimerkkinä kärpästilanteesta: fiksuna hän hankki kärpäsverkon (ilmankin selvisi, minä oon elävä esimerkki tästä), mutta kuten selästä näkyy, kärpäset ei silti jättäneet rauhaan. Kunhan niiden antoi matkustaa selässä eikä huitonut niitä kokoajan pois, niin eivät ärsyttäneet ihan niin paljoa pään ympärillä lennellen.







Kings Canyonilta ajettiinkin sitten Yularaan, eli paikkaan, jossa Uluru sijaitsee. Pystytettiin leiri, jonka jälkeen minä sekä muut halukkaat suunnattiin helikopteriajelulle! Tämä oli vapaaehtoinen aktiviteetti, mutta halusin ehdottomasti tehdä sen. Helikopterin kyydissä oleminen on ollut mun haaveissa, ja nyt sain sen toteutettua. Lennettiin Ulurun ympärillä, ja saatiin nähdä se joka puolelta. Kokemus oli aika uskomaton.
Suunnattiin illalla katsomaan auringonlaskua Ulurulle. Auringonlasku oli tosi kaunis ja Ulurun värit vaihtuivat auringon määrääminä.

Minä ja Tsumiki helikopterissa



Dom <3 (piti aina erikseen käskeä häntä hymyilemään, siitä keskustellaan tässä kuvassa. Dom: "näinkö?" Minä: *peukut pystyssä, hyväksyn*


Meidän piiri! District 9700


Tässä poseerauksen selittää jokapäiväinen laulu, joka kuunneltiin, laulettiin ja tanssittiin bussissa. Joka ikinen päivä.
Home among the gumtrees on laulun nimi, jos haluatte käydä kurkkaamassa. 

Rakas Didi


Belgialaiset Clara ja Pauline sekä minä meidän bussikuskin Timin kanssa. Hän on muuten ihan paras.

Arvatkaa kuka unohti lippunsa tältä reissulta...


Valentin (Ranska), Berta, minä sekä Didi taustalla

Melanie



21/5
Seuraavana aamuna meitä tuli leiristä hakemaan päivän opas, Leroy. Hän oli melkoisen vauhdikas tapaus, mutta ihan huippuopas! Ei todellakaan ollut tylsää hänen kanssaan. Hän vei meidät Ulurulle, tällä kertaa ihan kiven viereen, ja kertoi meille Ulurusta samalla kun käveltiin sitä ympäri. Oltiin kuulemma onnekkaita, kun nähtiin Ulurulla vettä. (parin yön takaisen harvinaisen sateen ansiota). Saatiin myös kuulla mielenkiintoisia aboriginaalien tarinoita Ulurusta. Tämä päivä oli myös yksi safarin kohokohdista, oli aika uskomatonta olla noin lähellä Ulurua ja kuulla sen tarinoita. Oli ihan, kuin olisi pystynyt tuntemaan Uurusta hehkuvan energian ja historian tarinoineen. Ulurulta siirryttiin läheiseen Aboriginaalikeskukseen, josta sai muun muassa ostaa muistoksi aboriginaalien tekemää taidetta. Katselin myös pitkään, miten kaksi aboriginaalinaista maalasi uusia teoksia. Se oli kaunista katseltavaa ja todella mielenkiintoista. Naiset olivat todella ystävällisiä ja vastasivat kysymyksiin. He muun muassa kertoivat, mitä jotkin aboriginaalien symbolit heidän taideteoksissaan tarkoittavat.
Tämä päivä oli todella mielenkiintoinen. Se oli lähin kosketus aboriginaalien kulttuuriin, jota olen saanut, ja oli niin kiinnostava saada kuulla ja nähdä vaikka mitä.

Päivän viimeisenä kohteena oli vielä Kata Tjuta niminen kalliomuodostelma. Se oli myös tosi kaunis paikka. Oli erittäin kivien ja kallioiden täyteinen päivä, mutta hyvä sellainen!



Aboriginaalien taidetta Ulurulla.




Vettä Ulurulla, harvinainen näky

Vivin kanssa Kata Tjutalla




Nick, joka oli lähes aina kameransa takana (ja ottaa ihan uskomattomia kuvia). Sain suostuteltua kuvaan!

Kiivettiin Kata Tjutan seinille


Kerron lopusta safarista seuraavassa postauksessa. Pakko jakaa kahteen osaan, kun muuten tästä tulisi aivan liian pitkä kertomus! Pian saatte siis kuulla, minne matka jatkui Ulurulta...


Kommentit