Vaihtariviikonloppu: Tumut

Viime viikonloppu vietettiin taas muiden vaihtareiden kanssa. Tällä kertaa meidän oman piirin kuuden inbound vaihtarin lisäksi liityttiin viereisen Canberra-piirin 13 inbound vaihtarin kanssa yhdeksi porukaksi, ja oli kyllä niin kivaa ja hauskaa olla vähän isommalla porukalla!

Reissu alkoi perjantaina aikaisin aamulla. Lähdettiin Scottin kanssa kuudelta ajamaan pikkubussilla Orangesta kohti Youngia, josta napattiin tanskalainen vaihtarikaverini Lui mukaan. Sitten ajeltiin kaikessa rauhassa kohti Wagga Wagga nimistä kaupunkia, josta kerättiin muut meidän piirin vaihtarit. Matkalla pysähdyttiin suklaa- ja lakritsitehtaalla kiertelemässä ja maistelemassa ilmaisia maistiaisia.

Tämmöisen löysin suklaatehtaalta


Ennen kuin päästiin lopulliseen kohteeseen, pysähdyttiin lounaalle ja tavattiin toisen piirin uudet ystävyydet! Heti esittäytymisten jälkeen ensiminuuteilla meistä muodostui jo aika tiivis porukka ja uusia ystävyyksiä alkoi syntyä samantien!
Siirryttiin kaikki samaan bussiin ja jatkoimme matkaa kohti päämääräämme, Tumut nimistä pikkukaupunkia.

kahden piirin ensikohtaamiselta

Perille saavuttuamme meidän ensimmäinen ohjelmanumero oli aboriginaalien kulttuurikokemus. Pojat saivat kokeilla perinteisen soittimen soittamista (saatiin kunnon naurut, ei tainnut olla niin helppoa kuin miltä näytti) ja saimme kaikki punoa itsellemme ranne-, nilkka- tai kaulakorun - tai mitä ikinä kukin keksi! Sitten saimme vielä perinteiset aboriginaalikasvomaalaukset.
Samassa paikassa oli myös turisti-info ja matkamuistokauppa, joten totta kai käytännössä tyhjennettiin kauppa pinsseistä ja kaikesta muusta, mitä rotarybleiseriin vain pystyy kiinnittämään.



Minä, belgialainen Clara ja saksalainen Alea kasvomaalauksiemme kanssa



punomamme korut


koko porukka


Sitten oli vuorossa majoittautuminen. Meidän pikkupiiri majoittui leirintäalueella pienissä mökeissä, toiset Tumutissa asuvissa rotaryperheissä.
Illalla meitä odotti pizzailta, mutta muiden saapumista odotellessa ehdittiin muun muassa ottaa lippukuvia (tietenkin), pelata jalkapalloa ja riehua leikkipuistossa (ei uskoisi meitä aina tämän ikäisiksi kuin mitä ollaan..!)
Lopulta saapuivat muut vaihtarit ja pizzat, ja päästiin tutustumaan lisää ja helpottamaan kamalaa nälkää, joka taisi vaivata aikalailla kaikkia.
Ilta oli tosi mukava, meillä oli hauska ja rento meininki ja porukka tiivistyi entisestään. Kansallisuuksia oli vaikka kuinka monta, kaiken kaikkiaan meitä oli Norjasta, Tanskasta, Saksasta, Itävallasta, Hollannista, Ranskasta, Belgiasta, Unkarista, Italiasta, Kanadasta, Taiwanista, Japanista ja mahdollisesti vielä jostain muualtakin, mutta joka tapauksessa meno oli kansainvälistä! (Ei mikään yllätys tietenkään) Ja sitten oli tietysti minä Suomesta.
Norjalaisen tytön kanssa huomattiin, että pystyttiin keskustelemaan niin, että hän puhuu norjaa ja minä puhun ruotsia, ja ymmärsimme toisiamme ilman suurempia ongelmia. Aika siistiä!
Yksi uusista tanskalaistuttavuuksista osasi myös hieman suomea jo ennestään, hän osasi sanoa pistepirkko sekä laskea kolmeen. Olin aika vaikuttunut!
Pitkän illan jälkeen maistui uni taas niin hyvin, että oltiin kaikki sikeästi unessa jo yhdeltätoista (melko aikaisin vaihtarimaailmassa..)

meidän pieni, mutta huippupiiri






Aamulla saatiin herätä ihanaan jokinäkymään. Syötiin aamupala ja hypättiin taas bussiin. Kerättiin muut kyytiin, ja suunnattiin vuorille. Ajeltiin mutkaista vuoritietä ja maisemat olivat aivan huikeat. Ja seura myös! Pysähdyttiin matkalla näköalapaikalla ennen kuin saavuimme kohteeseen: Yarrangobilly caves. Meille oli siis varattu luolakierros, ja kierreltiin aika vaikuttavia luolia oppaan johdolla.

näkymä meidän mökin terassilta


Luolien jälkeen luvassa oli hieman bushwalkingia, eli pensaissa kävelyä näin suoraan sanottuna. Käveltiin vuorta alas lounaspaikallemme. Matkalla törmättiin pariin kenguruun, nähtiin myös yksi jolla oli vielä joey, eli vauvakenguru pussissaan!
Lounaan ja armottoman aurinkorasvailun jälkeen luvassa oli vähän lisää kävelyä. Käveltiin sellaiselle uima-altaalle keskellä metsää, jossa päästiin vähän vilvoittelemaan ja pitämään hauskaa. Viihdyttiin siellä hyvä tovi, jonka jälkeen meitä odotti kävely vuorta ylös. Maisemat olivat upeat, mutta jaloissa kyllä tuntui kun päästiin lopulta vuoren huipulla odottavan bussin luokse.



luolissa


allas!



lemppari belgialainen!





kyllä kelpasi kävellä noissa maisemissa, vaikka vähän väsyttikin


lemppari norjalainen!




Sitten ajoimme takaisin bussilla leirintäalueelle (tai perheisiin) ja vähän siistiydyttiin ja levättiin ennen iltaohjelmaa.
Illan ohjelmaan kuului bbq illallinen sekä bushdancing! Meille yritettiin opettaa muutama tanssi, mulle tuli vähän mieleen koulussa opetetut paritanssit tai kansantanssit. Joukkoon mahtui myös tiputanssia ja muutama ryhmäytymisleikki. Hauskaa meillä oli, kuten aina, vaikka ei ehkä tanssi sujunut aina niinkuin olisi pitänyt..!







lauantai-illan suurin julkkis ja nähtävyys


meidän pikkupiirin tiivistä porukkaa <3 ollaan melkein niinkuin perhe, me kuusi vaihtaria


Sunnuntaina aamulla pakattiin tavarat ja suunnattiin nättiin puistoon aamupalalle jälleen toisen piirin kanssa. Vietettiin samalla myös päivää etuajassa yhden taiwanilaisen tytön 18-vuotis synttäreitä.
Aamupalahetken jälkeen oli aika sanoa heipat toisen piirin vaihtareille. Tunnelma oli haikea, vaikka hyvästit nuo eivät toivottavasti vielä olleet, ei vaan nähdä heidän kanssaan pitkään aikaan, joten oli melko surullista jättää uudet ja lyhyessä ajassa tosi läheiseksi tulleet kaverit taakse. Meidät kutsuttiin heidän piirinsä kanssa surffileirille ensi vuoden puolella, joten toivottavasti se onnistuu! Ohjelma kuulosti nimittäin huikealta ja seurakin olisi paras mahdollinen!

sunnuntaiaamuna kuuntelemassa erään rotarin tarinaa puistossa sijaitsevasta "labyrintista"


Kuskattiin taas Lui kotiin (pysähdyttiin matkalla huoltoasemalla, jossa sattui olemaan mies vauvakengurun tai wallabyn kanssa! Hän oli ottanut äidin roolin ja kantoi vauvaa fleecekapalossa, saatiin silitellä sitä söpöliiniä sitten hetki. Kävi kyllä niiiiin hyvä tuuri, että satuttiin juuri samaan aikaan osumaan paikalle!)


niin suloinen!


Kun päästiin sunnuntaina iltapäivällä taas kotiin Orangeen, olo oli hirmuisen väsynyt, mutta hirmuisen onnellinen myös! On tää vaan niin hienoa.

Mulle on Brisbanen reissun jälkeen ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä, ja kaikista niistä seikkailuista on tulossa omaa postaustaan tässä lähiaikoina, kun vaan saan kaikki kuvat kasaan. Kiireistä elämää täällä elän, mutta hyvä niin! Ei ainakaan tekeminen lopu.

Kommentit