Nyt olen vihdoin kotiutunut parin viikon reissaamisen ja armottoman tekemisen jälkeen. Mulla oli ihan mahtavat kaksi viikkoa! Niin paljon on tapahtunut, että selostan tähän ensin ensimmäisen viikon tapahtumat, ja seuraavasta postauksesta selviää sitten loput viimeaikaisista seikkailuista.
Kiireeni alkoivat hääviikonlopulla. Menin siis eräänä lauantaina counselorini tyttären häihin. Ennen häitä näin belgialaista vaihtariystävääni Claraa, joka oli hostperheensä kanssa käymässä Orangessa. Vietin siis aamupäivän Claran kanssa.
Iltapäivällä sekä illalla oli sitten vuorossa nämä häät. Häät eivät todellakaan olleet mitkään perinteiset, mutta päivä oli silti todella kaunis ja kaikilla oli hauskaa! Hääpari on upea ja häät olivat ihan heidän näköisensä. Juhlapaikkana toimi kaunis tila vähän kaupungin ulkopuolella. Ulos oli pystytetty telttakatos, joka oli koristeltu valoin ja kukin. Saatiin nauttia uskomattoman hyvästä juustopöydästä (morsian omistaa juustotehtaan), livemusiikista sekä myöhemmin illalla paikalle saapuneen vietnamilaisen katuruokarekan ihanasta tarjonnasta.
Seuraavana aamuna minä ja hostäitini lähdettiin ajamaan kohti Youngia. Matkalta napattiin Clara mukaan ja Youngissa meitä odotti rebound päivä. Rebound on termi, jota käytetään vaihtareista, jotka ovat palanneet kotiin vaihtovuoden jälkeen. Kaikki me inboundit ja reboundit siis keräännyttiin yhteen ja päästiin vaihtelemaan kokemuksia, ja saatiin kuulla esitelmät jokaisen reboundin vuodesta. Yksi heistä, Jackson, oli juuri palannut Suomesta! Hän oli viettänyt vuoden ihan mun kotikulmilla, joten oli erityisen mielenkiintoista ja hauskaa kuulla hänen mietteitään. Käytiin jopa kunnon keskustelua jääkiekosta! Hän tosin kannattaa väärää joukkuetta, mutta siitäpä vasta keskustelua syntyikin. Hänellä oli kokonaisuudessaan ollut ihan huikea vuosi.
Päivä oli tosi hauska ja tuli taas tehtyä monta uutta tuttavuutta.
Palasin Orangeen ja kouluun kahdeksi päiväksi tuon viikonlopun jälkeen. Keskiviikkona olikin taas aika lähteä kohti uusia seikkailuita. Tällä kertaa kohteena oli pitkään odottamani surffileiri!
Ensimmäinen hostsiskoni Emma tuli aamulla hakemaan minua minibussilla ja sitten ajettiin Youngin lähellä olevaan pienenpieneen kaupunkiin, Hardeniin, josta kerättiin muut meidän piirin vaihtarit matkaan mukaan. Emma toimi siis meidän pikkubussin kuskina olemisen lisäksi myös yhtenä leirin valvojista, ja oli siksi mukana. Bussimatka rannikolle oli melkoisen pitkä, mutta se sujui mukavasti hyvässä seurassa musiikkia kuunnellen ja jutellen. Pysähdyttiin jossakin pikkukaupungissa lounaalle ja törmättiin siellä sattumalta viereisen piirin (D9710) vaihtareihin, jotka olivat siis matkalla samalle surffileirille. Meidän oli tarkoitus tavata vasta rannikolla, mutta he olivatkin vielä lounastamassa, kun me saavuttiin paikalle. Jälleennäkeminen oli riemukas, juostiin ja halailtiin ja oltiin kaikki niin iloisia, kun nähtiin toisemme pitkästä aikaa.
Lounaan jälkeen matka jatkui pari tuntia, kunnes lopulta päästiin rannikolle ja ensimmäiseen majapaikkaan. Majoituttiin jossakin leirikeskuksen tapaisessa, joka oli varattu ihan täysin meille 19 vaihtarille sekä muutamalle valvojalle. Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli vain illallinen sekä kuulumisten vaihtamista, kun niin monen kanssa ei oltu nähty hetkeen! Saatiin myös koristella semmoiset kangaspussukat, jonne voidaan sitten safarin koittaessa laittaa retkiastiat.
Seuraavana (ystävänpäivä)aamuna aamupalan jälkeen hypättiin kaikki bussiin ja ajettiin päivän ensimmäiseen kohteeseen, pienehköön rantakaupunkiin nimeltään Ulladulla. Saatiin kierrellä sen keskustassa jonkun aikaa, ennen kuin otettiin suunnaksi Mollymook ranta. Siellä uiskenneltiin ja makoilitiin jonkun aikaa. Sitten oli lopulta aika lähteä ensimmäiselle surffitunnille! Entinen surffaamisen maailmanmestari, Pam Burridge, toimi meidän surffiopettajanamme. Pam sekä hänen avustajansa olivat kaikki tosi mukavaa porukkaa!
Ensimmäisenä paikalle saavuttuamme meille annettiin märkäpuvut, joiden päällepukeminen osoittautui hieman hankalaksi prosessiksi, ainakin meille ensikertalaisille. Saatiin myös pareittain surffilaudat ja suunnattiin rannalle.
Ensin meille opetettiin vähän teoriaa ja kerrottiin, miten kaiken pitäisi toimia. Kuivalla maalla kaikki sujui ihan hyvin ja ongelmitta, mutta vedessä laudalla seisomaan nouseminen ei sitten enää ollutkaan niin helppoa. Muutaman epäonnistumisen jälkeen onnistuin kuitenkin nousemaan laudalle niin kuin pitikin, ja se oli ihan mahtava tunne! No, sen jälkeen epäonnistuin vielä monen monta kertaa, mutta aloin myös koko ajan onnistua enemmän.
Mulla ja kaikilla muillakin oli niin hauskaa, että pari tuntia kului ihan huomaamatta.
Bussimatka takaisin leirikeskukselle oli hieman tavallista hiljaisempi, koska oltiin kaikki aika väsyneitä surffaamisen jälkeen.
Leirikeskuksella meillä oli hetki aikaa laittautua ystävänpäiväillallista varten. Yksi meidän ihanista valvojista, Rob, vei meidät kaikki syömään eräälle merenrannalla sijaitsevalle golfklubille.
Seuraavana aamuna pakattiin tavarat ja siivottiin huoneet ennen kuin lähdettiin aamuiselle surffitunnille. Surffattiin tällä kertaa eri rannalla, jossa aallot olivat ilmeisesti vähän erilaisia kuin ensimmäisen päivän rannalla (millä tavalla? Enpäs tiedä, mutta näin meille kerrottiin). Jokainen halukas sai tällä kertaa myös oman laudan, niin ei tarvinnut vuorotella kenenkään kanssa. Ranta oli pienen kävelymatkan päässä, joten raahattiin kukin omalla tyylillämme laudat perille. Kädet olivat parin surffipäivän jälkeen aika kipeät, mutta ei itse surffaamisesta, vaan nimeonmaan siitä laudan kantamisesta!
Selvittiin kuitenkin kaikki perille asti ja pienten teoriakertausten jälkeen päästiin taas aaltoja nappailemaan. Taisin tuona päivänä onnistua heti ensimmäisellä yrityksellä nappaamaan aallon, joten sen onnistumisen voimin jaksoi hyvin sitten lukuisat epäonnistumisetkin. Tänä toisena surffipäivänä touhu oli ehdottomasti jo vähän helpompaa ja onnistumisia alkoi tulla tiheämpään tahtiin.
Ymmärrän nyt erittäin hyvin, mikä surffaamisessa viehättää niin monia. Olisi ihan unelma, jos saisi surffata joka päivä tuollaisissa maisemissa!
Surffiopettajien hyvästelyn ja monien kiitosten jälkeen hypättiin bussiin ja etsittiin lounaspaikka. Löydettiin lopulta pieni kahvila, josta meidän vaihtarilauman vierailun jälkeen osa aineksista pääsi loppumaan, ja meidän jälkeiset asiakkaat saivat tyytyä siihen, mitä oli jäljellä! Eivät taida usein tuossa kahvilassa saada kerralla tällaista määrää nälkäisiä nuoria. Kaikille kuitenkin riitti ruokaa ja kun kukaan ei enää ollut nälkäinen, palattiin busseihin ja otettiin suunnaksi Nowra niminen kaupunki. Matkalla Nowraan pysähdyttiin virkistäytymään Bendalong baylla. Bendalong oli rauhallinen merenpoukama, jossa saatiin uiskennella merivedessä ilman aaltoja. Se oli kieltämättä aika kivaa vaihtelua! Tuolla rannalla asusteli myös rauskuja! Kerran ympärillämme ui samaan aikaan kolme rauskua!
Illemmalla Nowraan saavuttuamme mentiin syömään illallista. Siellä tavattiin monta Nowralaista rotaria, sekä hostperheemme seuraavaksi kahdeksi yöksi! Meidät oli siis jaettu paikallisiin perheisiin viikonlopuksi. Minä sekä kanadalainen Sacha päästiin yhdessä aivan ihanaan perheeseen! Viikonloppuisessa perheessämme meillä oli vanhempien lisäksi 18-vuotias sisko, joka oli pari vuotta sitten ollut Itävallassa vaihdossa, sekä 9-vuotias veli. Tämä pikkuveli oli todella suloinen ja innostui meidän läsnäolostamme ihan hirveästi! Perheellä oli myös kissa sekä kaksi koiraa, joista toinen oli vasta 6 viikon ikäinen! Minä ja Sacha tietenkin ihastuttiin pentuun ihan täysin.
Seuraavana aamuna meidän ensimmäinen aktiviteettimme oli semmoinen köysiratakiipeily! Saatiin valjaat ja kypärät päälle sekä pieni opetushetki valjaiden käytöstä, jonka jälkeen alettiin kiipeilemään! Minä sekä brasilialainen vaihtari Belmonte liittouduttiin yhteen ja oltiin toistemme tukena ja turvana (tai hän ehkä enemmänkin rauhoitteli minua), kun keikuttiin köysillä ja muilla esteillä ties kuinka korkealla. Päädyttiin tekemään kaksi vaikeinta/korkeinta rataa, ja voitin pienen korkeanpaikankammoni. Uudestaan en kyllä varsinkaan sille korkeimmalle radalle menisi!
Iltapäivä vietettiin hostperheiden kanssa. Meidän hostäitimme työskentelee Australian merivoimille, joten hän vei meidät työpaikalleen laivastotukikohtaan. Siellä hän näytti meille paikkoja ja kertoi työstään. Nähtiin paljon kenguruita hengailemassa ympäriinsä isoilla nurmikkoalueilla, ja päästiin testaamaan laivastotukikohdan yksityinen ranta! Se oli ihan uskomattoman kaunis ranta, ihan kuin Hyams beach (hiekkaranta, josta kuulemma löytyy Australian valkoisinta hiekkaa), mutta ilman kamalaa väenpaljoutta! Ihan luksusta. Tämän tutkimusmatkan jälkeen hostäiti vei meidät vielä vanhalle majakalle, jossa olinkin jo aiemmin päässyt käymään, mutta uusi vierailu kauniille paikalle ei haitannut ollenkaan!
Illalla meillä vaihtareilla oli ohjelmassa keilaamista! Meillä oli intensiivinen mutta hyvässä hengessä pelattu peli, onnistuin sijoittumaan toiseksi. Saatiin myös pizzaa, eli oli oikein onnistunut ilta!
Seuraavana päivänä oli surffileirin viimeinen päivä. Aamulla ennen kotiinlähtöä meidän viimeinen ohjelmanumeromme oli Shoalhaven joella. Meitä odotti pari hienoa moottorivenettä, vesiskootteri,vesisukset sekä uimarenkaita, joita veneet välillä vetivät perässään.
Tämä aamu oli niiiin hauska! Vesiskootterin kyydissä oleminen oli ehdottomasti mun suosikki näistä aktiviteeteista, vaikka kerran tipahdinkin kyydistä, kun meidän kuskimme vähän villiintyi. Mutta jopa tipahtaminen oli hauskaa, joten mikäs siinä sitten! Veneen perässä uimarenkaassa matkustaminen oli myös superhauskaa, vaikkakin vähän töyssyistä aina välillä! Varsinkin silloin, kun ihanat veneen kuljettajat oikein tarkoituksella yrittivät tiputtaa meidät kyydistä. Vesihiihtoa en ehtinyt lopulta kokeilemaan ajan puutteen takia, mutta joku toinen kerta sitten!
Kun jälleen lähestyttiin rantaa, tunnelma alkoi muuttua haikeaksi. Naapuripiirin vaihtareista on tullut monista niin hyviä ystäviä, joten oli surullista jättää heidät taakseen, kun ei tiedä koska seuraavan kerran tavataan heidän kanssaan. Ollaan siis eri safareilla jostakin syystä, joten sielläkään ei nähdä. Mulla on kuitenkin jo matkasuunitelmia Taiwaniin, Hollantiin, Kanadaan, Japaniin ja vaikka minne muualle näitä rakkaita ihmisiä tapaamaan, eli kyllä me varmasti vielä joskus kohdataan heidän kanssaan. <3 Hyvästit olivat haikeat ja muutamat kyyneleetkin taidettiin tirauttaa, mutta lopulta oli pakko lähteä kotia kohti.
Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut hyvästellä oman piirin porukkaa vielä, joten bussissa tunnelma kohosi jälleen. Vaihtarit on kyllä ihan parhaita tyyppejä!
Päästiin kotiin Orangeen illalla 10 aikaan. Siellä ei tosin kauaa pysytty, sillä heti seuraavana aamuna oli aika lähteä seuraavaan reissuun, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!
Kiireeni alkoivat hääviikonlopulla. Menin siis eräänä lauantaina counselorini tyttären häihin. Ennen häitä näin belgialaista vaihtariystävääni Claraa, joka oli hostperheensä kanssa käymässä Orangessa. Vietin siis aamupäivän Claran kanssa.
Iltapäivällä sekä illalla oli sitten vuorossa nämä häät. Häät eivät todellakaan olleet mitkään perinteiset, mutta päivä oli silti todella kaunis ja kaikilla oli hauskaa! Hääpari on upea ja häät olivat ihan heidän näköisensä. Juhlapaikkana toimi kaunis tila vähän kaupungin ulkopuolella. Ulos oli pystytetty telttakatos, joka oli koristeltu valoin ja kukin. Saatiin nauttia uskomattoman hyvästä juustopöydästä (morsian omistaa juustotehtaan), livemusiikista sekä myöhemmin illalla paikalle saapuneen vietnamilaisen katuruokarekan ihanasta tarjonnasta.
Seuraavana aamuna minä ja hostäitini lähdettiin ajamaan kohti Youngia. Matkalta napattiin Clara mukaan ja Youngissa meitä odotti rebound päivä. Rebound on termi, jota käytetään vaihtareista, jotka ovat palanneet kotiin vaihtovuoden jälkeen. Kaikki me inboundit ja reboundit siis keräännyttiin yhteen ja päästiin vaihtelemaan kokemuksia, ja saatiin kuulla esitelmät jokaisen reboundin vuodesta. Yksi heistä, Jackson, oli juuri palannut Suomesta! Hän oli viettänyt vuoden ihan mun kotikulmilla, joten oli erityisen mielenkiintoista ja hauskaa kuulla hänen mietteitään. Käytiin jopa kunnon keskustelua jääkiekosta! Hän tosin kannattaa väärää joukkuetta, mutta siitäpä vasta keskustelua syntyikin. Hänellä oli kokonaisuudessaan ollut ihan huikea vuosi.
Päivä oli tosi hauska ja tuli taas tehtyä monta uutta tuttavuutta.
 |
| Minä ja Jackson |
Palasin Orangeen ja kouluun kahdeksi päiväksi tuon viikonlopun jälkeen. Keskiviikkona olikin taas aika lähteä kohti uusia seikkailuita. Tällä kertaa kohteena oli pitkään odottamani surffileiri!
Ensimmäinen hostsiskoni Emma tuli aamulla hakemaan minua minibussilla ja sitten ajettiin Youngin lähellä olevaan pienenpieneen kaupunkiin, Hardeniin, josta kerättiin muut meidän piirin vaihtarit matkaan mukaan. Emma toimi siis meidän pikkubussin kuskina olemisen lisäksi myös yhtenä leirin valvojista, ja oli siksi mukana. Bussimatka rannikolle oli melkoisen pitkä, mutta se sujui mukavasti hyvässä seurassa musiikkia kuunnellen ja jutellen. Pysähdyttiin jossakin pikkukaupungissa lounaalle ja törmättiin siellä sattumalta viereisen piirin (D9710) vaihtareihin, jotka olivat siis matkalla samalle surffileirille. Meidän oli tarkoitus tavata vasta rannikolla, mutta he olivatkin vielä lounastamassa, kun me saavuttiin paikalle. Jälleennäkeminen oli riemukas, juostiin ja halailtiin ja oltiin kaikki niin iloisia, kun nähtiin toisemme pitkästä aikaa.
 |
| Lui, Clara ja minä bussimatkalla |
Lounaan jälkeen matka jatkui pari tuntia, kunnes lopulta päästiin rannikolle ja ensimmäiseen majapaikkaan. Majoituttiin jossakin leirikeskuksen tapaisessa, joka oli varattu ihan täysin meille 19 vaihtarille sekä muutamalle valvojalle. Ensimmäisenä iltana ohjelmassa oli vain illallinen sekä kuulumisten vaihtamista, kun niin monen kanssa ei oltu nähty hetkeen! Saatiin myös koristella semmoiset kangaspussukat, jonne voidaan sitten safarin koittaessa laittaa retkiastiat.
 |
| Vaihtarit töihin!! |
Seuraavana (ystävänpäivä)aamuna aamupalan jälkeen hypättiin kaikki bussiin ja ajettiin päivän ensimmäiseen kohteeseen, pienehköön rantakaupunkiin nimeltään Ulladulla. Saatiin kierrellä sen keskustassa jonkun aikaa, ennen kuin otettiin suunnaksi Mollymook ranta. Siellä uiskenneltiin ja makoilitiin jonkun aikaa. Sitten oli lopulta aika lähteä ensimmäiselle surffitunnille! Entinen surffaamisen maailmanmestari, Pam Burridge, toimi meidän surffiopettajanamme. Pam sekä hänen avustajansa olivat kaikki tosi mukavaa porukkaa!
 |
| Minä ja Belmonte (hän saapui Brasiliasta Ausseihin vasta pari viikkoa sitten, joten ihan uusi tuttavuus, mutta kovin ihana sellainen!) |
 |
| Lisa (hollantilainen) ja minä |
 |
| Valentin (itävaltalainen) ja minä |
 |
| Lisa, Nemo (Taiwan), minä, Sofia (Italia) sekä Monami (Japani) |
 |
| Nemo, Valentin, minä ja Sofia |
 |
| Alea, Lisa, minä ja Belmonte |
Ensimmäisenä paikalle saavuttuamme meille annettiin märkäpuvut, joiden päällepukeminen osoittautui hieman hankalaksi prosessiksi, ainakin meille ensikertalaisille. Saatiin myös pareittain surffilaudat ja suunnattiin rannalle.
Ensin meille opetettiin vähän teoriaa ja kerrottiin, miten kaiken pitäisi toimia. Kuivalla maalla kaikki sujui ihan hyvin ja ongelmitta, mutta vedessä laudalla seisomaan nouseminen ei sitten enää ollutkaan niin helppoa. Muutaman epäonnistumisen jälkeen onnistuin kuitenkin nousemaan laudalle niin kuin pitikin, ja se oli ihan mahtava tunne! No, sen jälkeen epäonnistuin vielä monen monta kertaa, mutta aloin myös koko ajan onnistua enemmän.
Mulla ja kaikilla muillakin oli niin hauskaa, että pari tuntia kului ihan huomaamatta.
 |
| Lisan kanssa ennen surffaamista |
 |
| teoriaa |
 |
| kuivaharjoittelua |
 |
| me ollaan valmiita koitokseen!! |
 |
| ensimmäinen onnistuminen!! |
Bussimatka takaisin leirikeskukselle oli hieman tavallista hiljaisempi, koska oltiin kaikki aika väsyneitä surffaamisen jälkeen.
Leirikeskuksella meillä oli hetki aikaa laittautua ystävänpäiväillallista varten. Yksi meidän ihanista valvojista, Rob, vei meidät kaikki syömään eräälle merenrannalla sijaitsevalle golfklubille.
 |
| Clara, minä, Sacha (Kanada), Sylvia sekä Irene (Taiwanista molemmat) |
 |
| Minä rakkaiden Taiwan-tyttöjen kanssa <3 |
 |
| My beautiful bunch of valentines <3 ystävänpäiväillallinen |
Seuraavana aamuna pakattiin tavarat ja siivottiin huoneet ennen kuin lähdettiin aamuiselle surffitunnille. Surffattiin tällä kertaa eri rannalla, jossa aallot olivat ilmeisesti vähän erilaisia kuin ensimmäisen päivän rannalla (millä tavalla? Enpäs tiedä, mutta näin meille kerrottiin). Jokainen halukas sai tällä kertaa myös oman laudan, niin ei tarvinnut vuorotella kenenkään kanssa. Ranta oli pienen kävelymatkan päässä, joten raahattiin kukin omalla tyylillämme laudat perille. Kädet olivat parin surffipäivän jälkeen aika kipeät, mutta ei itse surffaamisesta, vaan nimeonmaan siitä laudan kantamisesta!
Selvittiin kuitenkin kaikki perille asti ja pienten teoriakertausten jälkeen päästiin taas aaltoja nappailemaan. Taisin tuona päivänä onnistua heti ensimmäisellä yrityksellä nappaamaan aallon, joten sen onnistumisen voimin jaksoi hyvin sitten lukuisat epäonnistumisetkin. Tänä toisena surffipäivänä touhu oli ehdottomasti jo vähän helpompaa ja onnistumisia alkoi tulla tiheämpään tahtiin.
Ymmärrän nyt erittäin hyvin, mikä surffaamisessa viehättää niin monia. Olisi ihan unelma, jos saisi surffata joka päivä tuollaisissa maisemissa!
 |
| Sävy sävyyn surffilaudan kanssa |
 |
| Tämä oli tilanne suuren osan ajasta |
Surffiopettajien hyvästelyn ja monien kiitosten jälkeen hypättiin bussiin ja etsittiin lounaspaikka. Löydettiin lopulta pieni kahvila, josta meidän vaihtarilauman vierailun jälkeen osa aineksista pääsi loppumaan, ja meidän jälkeiset asiakkaat saivat tyytyä siihen, mitä oli jäljellä! Eivät taida usein tuossa kahvilassa saada kerralla tällaista määrää nälkäisiä nuoria. Kaikille kuitenkin riitti ruokaa ja kun kukaan ei enää ollut nälkäinen, palattiin busseihin ja otettiin suunnaksi Nowra niminen kaupunki. Matkalla Nowraan pysähdyttiin virkistäytymään Bendalong baylla. Bendalong oli rauhallinen merenpoukama, jossa saatiin uiskennella merivedessä ilman aaltoja. Se oli kieltämättä aika kivaa vaihtelua! Tuolla rannalla asusteli myös rauskuja! Kerran ympärillämme ui samaan aikaan kolme rauskua!
Illemmalla Nowraan saavuttuamme mentiin syömään illallista. Siellä tavattiin monta Nowralaista rotaria, sekä hostperheemme seuraavaksi kahdeksi yöksi! Meidät oli siis jaettu paikallisiin perheisiin viikonlopuksi. Minä sekä kanadalainen Sacha päästiin yhdessä aivan ihanaan perheeseen! Viikonloppuisessa perheessämme meillä oli vanhempien lisäksi 18-vuotias sisko, joka oli pari vuotta sitten ollut Itävallassa vaihdossa, sekä 9-vuotias veli. Tämä pikkuveli oli todella suloinen ja innostui meidän läsnäolostamme ihan hirveästi! Perheellä oli myös kissa sekä kaksi koiraa, joista toinen oli vasta 6 viikon ikäinen! Minä ja Sacha tietenkin ihastuttiin pentuun ihan täysin.
 |
| Maailman suloisin Mia-koiravauva |
Seuraavana aamuna meidän ensimmäinen aktiviteettimme oli semmoinen köysiratakiipeily! Saatiin valjaat ja kypärät päälle sekä pieni opetushetki valjaiden käytöstä, jonka jälkeen alettiin kiipeilemään! Minä sekä brasilialainen vaihtari Belmonte liittouduttiin yhteen ja oltiin toistemme tukena ja turvana (tai hän ehkä enemmänkin rauhoitteli minua), kun keikuttiin köysillä ja muilla esteillä ties kuinka korkealla. Päädyttiin tekemään kaksi vaikeinta/korkeinta rataa, ja voitin pienen korkeanpaikankammoni. Uudestaan en kyllä varsinkaan sille korkeimmalle radalle menisi!
 |
| Löydä peloissaan oleva Tuuli |
Iltapäivä vietettiin hostperheiden kanssa. Meidän hostäitimme työskentelee Australian merivoimille, joten hän vei meidät työpaikalleen laivastotukikohtaan. Siellä hän näytti meille paikkoja ja kertoi työstään. Nähtiin paljon kenguruita hengailemassa ympäriinsä isoilla nurmikkoalueilla, ja päästiin testaamaan laivastotukikohdan yksityinen ranta! Se oli ihan uskomattoman kaunis ranta, ihan kuin Hyams beach (hiekkaranta, josta kuulemma löytyy Australian valkoisinta hiekkaa), mutta ilman kamalaa väenpaljoutta! Ihan luksusta. Tämän tutkimusmatkan jälkeen hostäiti vei meidät vielä vanhalle majakalle, jossa olinkin jo aiemmin päässyt käymään, mutta uusi vierailu kauniille paikalle ei haitannut ollenkaan!
 |
| Sachan kanssa uimaan ja simpukoita etsimään |
 |
| Minä, meidän viikonlopun hostveli Jacob sekä Sacha <3 |
 |
| Löydettiin uusi lempparikukka! Frangipani englanninkieliseltä nimeltään. Tuoksuu aivan ihanalle! |
Illalla meillä vaihtareilla oli ohjelmassa keilaamista! Meillä oli intensiivinen mutta hyvässä hengessä pelattu peli, onnistuin sijoittumaan toiseksi. Saatiin myös pizzaa, eli oli oikein onnistunut ilta!
Seuraavana päivänä oli surffileirin viimeinen päivä. Aamulla ennen kotiinlähtöä meidän viimeinen ohjelmanumeromme oli Shoalhaven joella. Meitä odotti pari hienoa moottorivenettä, vesiskootteri,vesisukset sekä uimarenkaita, joita veneet välillä vetivät perässään.
Tämä aamu oli niiiin hauska! Vesiskootterin kyydissä oleminen oli ehdottomasti mun suosikki näistä aktiviteeteista, vaikka kerran tipahdinkin kyydistä, kun meidän kuskimme vähän villiintyi. Mutta jopa tipahtaminen oli hauskaa, joten mikäs siinä sitten! Veneen perässä uimarenkaassa matkustaminen oli myös superhauskaa, vaikkakin vähän töyssyistä aina välillä! Varsinkin silloin, kun ihanat veneen kuljettajat oikein tarkoituksella yrittivät tiputtaa meidät kyydistä. Vesihiihtoa en ehtinyt lopulta kokeilemaan ajan puutteen takia, mutta joku toinen kerta sitten!
 |
| veneen kyydissä |
 |
| vesiskootterivuoroa odotellessa |
 |
| viimeisiä ryhmäkuvia |
Kun jälleen lähestyttiin rantaa, tunnelma alkoi muuttua haikeaksi. Naapuripiirin vaihtareista on tullut monista niin hyviä ystäviä, joten oli surullista jättää heidät taakseen, kun ei tiedä koska seuraavan kerran tavataan heidän kanssaan. Ollaan siis eri safareilla jostakin syystä, joten sielläkään ei nähdä. Mulla on kuitenkin jo matkasuunitelmia Taiwaniin, Hollantiin, Kanadaan, Japaniin ja vaikka minne muualle näitä rakkaita ihmisiä tapaamaan, eli kyllä me varmasti vielä joskus kohdataan heidän kanssaan. <3 Hyvästit olivat haikeat ja muutamat kyyneleetkin taidettiin tirauttaa, mutta lopulta oli pakko lähteä kotia kohti.
Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut hyvästellä oman piirin porukkaa vielä, joten bussissa tunnelma kohosi jälleen. Vaihtarit on kyllä ihan parhaita tyyppejä!
Päästiin kotiin Orangeen illalla 10 aikaan. Siellä ei tosin kauaa pysytty, sillä heti seuraavana aamuna oli aika lähteä seuraavaan reissuun, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!
Kommentit
Lähetä kommentti